Tänään käytiin Aistissa fysioterapeuttia tapaamassa. Ainolla taisi olla oikein mukavaa, Eetulla ei niinkään...

Eetu pääsi ensin käsittelyyn. Eetu ei tykännyt, yllätys yllätys. Eetu karjui hyvin pelottavasti, ja fysioterapeutti oli kauhuissaan (ei sentään, ei värähtänytkään - pikkuhamsterin ego taisi kokea kolauksen...). The Punisher ei suhtautunut käsittelyyn kovin positiivisesti, vaan noin 20 minuuttia meni kaikki lihakset jännitettyinä. Selän käsittely pänni Eetua kauheasti, selkää kopeloinut tyyppi meinasi saada hampaasta (no ei ihan - ja vahinko ei olisi suuren suuri, Eetulla kun ei kovin monta hammasta ole jäljellä). Lähes koko selkä oli jumissa, ja fysioterapeutti jopa mietti, onkohan Eetulla rangassa jotain muutoksia. Lukot saatiin kuitenkin auki, joten ilmeisesti vika on lihaksissa. Pitää ehkä kuitenkin käyttää Eetu vielä selkäkuvissa, eihän tuo enää nuori poika ole. Lopulta Eetu jopa rentoutui hetkeksi, hyvä Eetu!

Pitää kyllä aktivoitua taas Eetun lihashuollossa. Olen ollut hävettävän laiska... Tärkeimmät (eli selän venytykset) olen yrittänyt pitää ohjelmassa, mutta muuten Eetu on ollut säälittävän vähällä huollolla.

Aino oli taas vähän eri tuulella kuin Eetu. Kun Eetua käsiteltiin, Aino otti ensin pienet nokoset. Sitten Ainolla oli tylsää, joten Aino päätti vähän suukotella fysioterapeuttia. Kun käskin Ainon pois, Aino siirtyi nuolemaan minun naamaani. Kun oli aika vaihtaa käsiteltävää koiraa, totesin, että Aino on sitten vähän helpompi käsiteltävä kuin Eetu. Fysioterapeutti nauroi, että hän arvasi sen jo aikoja sitten.

Aino meinasi nukahtaa seisaalleen jo heti aluksi. Se nojasi päällään käteeni "aika" raskaasti, eikä todellakaan väistänyt käsittelyä yhtään. Kun Aino laitettiin kyljelleen, sain vähän oikoa puutuneita jalkojani, Ainoa ei todellakaan tarvinnut pitää paikallaan. Se makasi lattialla ihan tyytyväisenä - Ainoa ei koskaan kukaan hiplaa niin kauan, joten Aino ajatteli varmaan ottaa tilanteesta kaiken irti. Aino ei reagoinut koko aikana yhtään mitenkään, fysioterapeutti ei löytänyt Ainosta mitään vikaa - aika positiivinen yllätys.

Aino sai muuten kehuja komeista lihaksistaan. Harvoin kuulemma tulee niin lihaksikkaita shelttejä käsittelyyn - ja minusta Aino on tällä hetkellä vähän normaalia pehmeämmän oloinen, siis rasvaisempi ja lihaksettomampi.

Ostin eilen Ainolle (eli KISAKOIRALLENI) Back on track -esittelyillasta toppamanttelin, mutta ilmeisesti mr. Hellens tarvitsisi enemmän hoivaa pikkulihaksilleen. Valitettavasti Ainon mantteli on ihan liian iso Eetulle, joten pitää ehkä harkita takin ostamista myös pikkumarsulle...

Ainon ruoka oli vähissä, joten tarjosin sille lisäksi Eetun light-nappuloita. Eipä ollut kelvannut, se oli jemmannut ruoan päiväpeittoni poimuihin. Ainolla on ollut siis nälkä, se oksensi eilen tyhjän mahan oksun (koska ruoka ei kelvannut) ja tänään myös. Mahtaa Eetun dieettiruoka olla siis tosi pahaa, kun pieni neiti mieluummin oksentaa kuin syö :D Aino ei ole kuitenkaan kipeänä, pelkästään nirso :D Oma ruoka kelpasi heti, kun sitä laittoi tarjolle.

Ainosta on kyllä tullut ihan oikeasti nirso, samat nappulat, joiden eteen se on valmis työskentelemään, eivät aina kelpaakaan suoraan eteen asetettuna. Käytän lähes aina namina pelkkää tavallista nappulaa, eikä treenitilanteessa Aino nirsoile.

On ollut niin järjettömän liukasta, etten ole viitsinyt lenkittää koiria kunnolla. Eetu on lihakset muutenkin niin jumissa, etten todellakaan aio viedä sitä kaatuilemaan jäällä. Lenkkeily on siis jäänyt viime päivinä alle tuntiin per päivä. En edes itse pääse juoksemaan, kun ei huvita kaatuilla tai jumittaa lihaksia, kun tuolla lihakset olisi koko ajan täysin jännittyneinä...

Eetun kanssa en ole juurikaan treenannut, eilen otettiin vähän peruutuksia (suoraan kauas ja minun ympäri) ja "kieputuksia", Ainon kanssa ollaan höpötokoiltu. Ollaan siis otettu ulkona sivulletuloja eri kulmista, sivuttaisaskelia, pyörimisiä ja nyt jopa paria askelta eteenpäin. Tänään treenattiin aika monta toistoa, Aino teki hienosti makkara+nappula -palkalla ja tosi hienosti lelupalkalla. Kunnes astuin Ainon päälle. Sitten perusasento väljeni huomattavasti (varmaan suunnilleen siihen ihanteelliseen 10 cm:iin :D) ja "seuraamisessa" oli tosi kaukana. Otettiin sitten vaan pari tiivistä sivulletuloa ja megapalkat.

Aino ei ole ihan täysin sisäistänyt oikeaa paikkaa (ehkä koska en itsekään ihan tiedä, missä sen oikeasti kuuluisi olla), mutta sen into ja vauhti on mahtavaa :D

Minä en ole kiinnostunut tokosta. Olen myös ollut aika varma, että kumpikaan koiristani ei ole innostunut. Eetu ahdistuu siitä, ja Ainonkin sivulletulot ovat olleet tosi laimeita (ja muuta tokoa ei ollakaan edes kokeiltu). Tänään päätin huvin vuoksi kokeilla sivulletuloja lihapullapalkalla (tähän asti palkkana on ollut pelkät raksut - ja nekin Best Friendiä, kun palkintosäkki pitäisi saada tyhjäksi :D), ja kiesös Ainon intoa :D Se heilutti häntäänsä vimmatusti ja yritti täysillä.

Kun Aino tuli perusasentoon niin sievästi, kokeilin huvikseni jotain uutta - askeleita oikealle, paikallaan pyörimisiä, ja Ainohan pysyi kuin liimattuna sivulla :D Perusasento (se, mitä tähän mennessä ollaan saatu aikaiseksi) kyllä huononi, Aino siirtyi huomattavasti eteenpäin, eli perusasentotreenillä jatketaan, mutta hauskaa huomata, että Aino tajuaa nuo "vaikeammat" jutut hyvin. Eetu kun ei kävele sivuttain tai peruuta noissa askelsiirtymissä, mutta Ainolta ne tulivat luonnostaan. 

Jos sää ei tuosta parane (eli lumi ei sula), eikä päästä treenaamaan omille esteille, voisi vaikka ruveta treenaamaan Ainon kanssa alon liikkeitä. Tosin treeniä rajoittaa se, että treenipinta-alaa on alle neliömetri :D En tiedä, missä matot ovat, ja Ainon ahteri ei pysy parketilla paikoillaan, vaan se liukuu perusasennossa. Treenataan siis yhden pikkumaton päällä.

Aino varmaan kuvittelee olevansa bordercollie. Se on välillä perusasennossa ihan kumarassa, pää alhaalla, ja tuijottaa minua sieltä. Hauska koira :D