Edellinen päivitys viime vuoden puolella? Katsos ihmettä!

Jostain syystä treenimotivaatio on ollut aika huono. Treenaamassa ollaan käyty vain ryhmätreeneissä, koska ihan sama miten paljon nyppii koko agility, JENNAN treeneihin haluan!

Vuoden ekat treenit oli Halon kanssa hieman hasardit. Se ei ollut nähnyt minua lähes viikkoon, kun tempaisin sen kotoa mukaani ja vein treeneihin (luultiin, että Jenna oli tulossa kouluttamaan, mutta joku oli vähän sotkenut aikataulut : D). Halo oli ehkä ihan hieman sekaisin riemusta... Mutta Tarjalla oli ainakin hauskaa! Testailin Halon puomia, ja oli se kyllä oikeasti aika loistava, vaikka itse sanonkin. Kokeilin ekaa kertaa nopeaa vapautusta ja ihan sikamaista härkkimistä ("SSSSUPER" ja samaan aikaan nykäisy jne), ja kyllä se oikeasti kuunteli joka ikinen kerta vapautuksen. Halo on tasan niin sika, että jos annan sen kisoissa joskus varastaa puomilta, se kyllä varastaa ikuisesti... Kepit kusi näissä treeneissä täysin, Halo aloitti jostain syystä avokulmaan lähetyksessä MONTA kertaa väärältä puolelta ihan sen näköisenä, että näin nämä kepit kuuluu suorittaa...

Tokat treenit oli Jennan treenit. Halon ekat ohjatut treenit! Koska niin moni oli poissa, treenasin sekä Ainon että Halon kanssa. Uutena meille tuli ihmisnuoli-vai-mikä-se-on, ja (yllätys yllätys) Aino tajusi sen tosi nopeasti. Ainon kanssa ei taidettu käyttää edes koko treeniaikaa, koska en vaan jaksa hinkata enää sitten, kun koko rata menee riittävän lähelle täydellisesti.

<iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/vhMnnVNUW6g" frameborder="0" allowfullscreen></iframe>

Jostain syystä Ainon kanssa treenaaminen on ihan tylsää! Asenne ei jotenkin ole koskaan kohdallaan, ja koska Ainon kanssa agility on liikaa vaan hiomista, en oikein jaksa panostaa. Jos ihan rehellisiä ollaan, ei minun ja Ainon agility tuosta videosta enää paljon parane, ja se on minusta surullinen ajatus. Meidän isoimmat ongelmat on tällä hetkellä kepit ja kontaktit, ja niiden parantaminen taas on ihan tuskaisen vaikeaa.

Halo taas! Sen kanssa mikään ei ole ihan valmista : D 

<iframe width="420" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/HrUyPqUoCT0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe>

Halo ei ole koskaan mennyt noin pitkää (tai vaikeaa...) rataa. Tuli ehkä hinkattua vähän liian kauan pennun kanssa - viimeisen vedon (eli tuon koko ratapätkän) jälkeen sanoinkin, että tuntui muuten ihan hyvältä, mutta Halo oli normaalia hitaampi, koska se oli jo vähän väsynyt. Mutta hei! Halo teki ekaa kertaa ihmisnuolta (ja aika sairaan hyvin), en ole koskaan edes kokeillut tuollaisia lähettymisiä takaakiertoihin (mutta pakkovalssisähellyksessä tuo väärä käsi repii silmäni), välistävetoja ollaan treenattu (todella) vähän (mitä me oltaisiin treenattu paljon...). Tuo video on kyllä erinomainen : D Käteni ovat hallitsemattomat, namipussi putoaa Tarjan päähän jne. 

Niin ja hei, tuolla videolla Halolla on juoksupöksyt - Halonen alotti ekat juoksunsa pari viikkoa sitten, ja nyt alkaakin olla tärpit menossa. Eetukin on ihan hämillään, koska sen on todella vaikea olla nyt noteeraamatta Halon olemassaoloa mitenkään...

Perjantaina Halo ja Kaari kävivät silmäpeilauksessa ja polvien kopeloinnissa. Molemmilla kaikki ok, terveet silmät, ei ylimääräisiä ripsiä, polvissa ei huomautettavaa. Hipsun terveystuloslista on nyt siis lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet : ) Halolta ei ole vielä kuvattu lonkkia ja kyynäriä, mutta ne kuvataan heti, kun lisurini on tietyssä vaiheessa. Eli köh...

Viime viikonloppuna Hipsulla oli näyttelydebyytti (Lahden ryhmänäyttely, tuomarina Päivi Eerola). Kun manailen sitä, miten Hipsu ei vaan OSAA esiintyä, ihmiset aina yrittävät muistuttaa, että Halon kanssa on treenattu esiintymistä paljon enemmän. NO EI OLE : D Hipsun kanssa on treenattu paljon enemmän kuin muiden koirieni kanssa, mutta Hipsu ei vaan tajua, miksi Hipsun pitäisi möllöttää paikoillaan: Hipsu on liikkeessä niin paljon kauniimpi  <3 Hipsun esiintyminen meni kuitenkin täysin yli odotusten, se jopa seisoi välillä paikoillaan, ja tuomariin se suhtautui juuri samalla tavalla kuin äitinsä - eli ei hievahtanutkaan. Tai no, kyllähän Hipsu katsoi tuomaria siinä vaiheessa, kun tuomari kopeloi Hipsun takaosaa, kun Hipsu ei taas ymmärtänyt, miksi tuomari ei silitä Hipsun päätä.

"Hento siro ilmava vielä kevyt kokonaisuus. Saisi olla pitkälinjaisempi. Erittäin selvä sukupuolileima. Kevyt pää. Terävä kuono-osa. Kauniit silmät. Lyhyt kaula. Tulisi olla voimakkaammat kulmaukset edestä. Hento raajaluusto. Kevyet liikkeet. Kaunis väri. Miellyttävä käytös. Kauniisti esitetty."
JUN EH

Ts. kuinka monella eri tavalla voi sanoa, että koira on ihan rimpula? Mutta olen kyllä tyytyväinen! 

Eilen oli sitten Jennan treenit, treenasin vain Halon kanssa. Alkua ei sitten vaan ikinä saatu sujuvaksi - mutta olisi se 14 kk koiran kanssa ollutkin aika yllätys! Alussa oli kaksi takaakierto-persjättöä peräkkäin - eka onnistui joka kerta, toka muutaman kerran. Radan vauhtipätkä U-putki-aita-aita-takaakierto oli meille HAASTE : D Vaikka kuinka yritin, en vaan ehtinyt, ja lopulta vaadin, että saan rimat vähän ylemmäksi : D Eihän 30 cm rimat hidasta Tarjaa yhtään... Sen sijaan kohta, joka olisi voinut olla aika monen muun koiran kanssa haastava (takaakierto, kaksi aitaa suoraan, suoran päässä putki, johon ei mennä, vaan käännytään n. 150 asteen umpikulmaan kepeille), meni Halon kanssa joka kerralla oikein. Toiset tykkää putkista, toiset pujottelusta... Lopulta, kun minulla alkoi kunto pettää, Halo lähettyi "mene"-läähätyksellä kepeille jostain niiden kahden aidan välistä, ei edes vilkaissut putkea... Halo kyllä myös lähettyi hienosti kepeille silloin, kun niille ei kuulunut mennä. Yritettiin treenien lopuksi tehdä rata vielä nollana, mutta eihän se onnistunut. Tuhoon tuomittu yritys! Uutena asiana Halolle (tai no, meille...) tuli vastakäännös, ja Halo kääntyi sillä jopa liian hyvin. AINON PENTU!! KÄÄNTYY LIIAN HYVIN!! Halo kyllä käyttää kroppaansa käännöksissä ihan eri tavalla kuin Aino - saa nähdä, saadaanko 45 cm-rimoilla hyvät käännökset...

Halon kanssa olisi kyllä kiva päästä kokeilemaan jo möllejä, mutta eihän meillä ole A vielä kunnossa. Kohta luovutan ja otan vaan 2on2offin A:llekin...

Muutkin on kirjoittaneet jos jonkinlaisia yhteenvetoja, ja minäkin olen aiemmin niitä harrastanut. Nyt voi todeta, että lyhyestä virsi kaunis...

Paska vuosi. Onneksi se on ohi.

Toivottavasti vuosi 2012 on parempi :)

Eilen oli Jennan treenit. Olisin tietysti voinut olla kotona pänttäämässä lopputenttiin, mutta Jennan treenit kuulosti paremmalta tavalta viettää torstai-iltaa... Köh, eihän se tentti järin hyvin mennytkään.

Oli ihan mahtavat treenit! Me tarvitaan juuri tuollaista treeniä - minun pitäisi opetella ohjaamaan sen verran riskillä, että Ainolla pysyy koko ajan vauhti päällä. Aino on estehakuinen ja varma ja irtoava, ja pitäisi opetella hyödyntämään Ainon parhaita puolia...

Alun pakkovalssi oli joka kerralla erinomainen, mutta persjättöjä saatiin hinkata jonkin verran... Joko varmistelin vastakädellä tai sitten heilutin ohjaavaa kättä persjätön jälkeen niin, että Aino hyppäsi ylimääräisen aidan. Sitten en ehtinyt millään seuraavaan persjättöön... Lopulta luovutin ja vaihdoin hieman ohjaussuunnitelmaa, ja sen jälkeen saatiin tehtyä rata kerran oikeasti aika hyvänä nollana.

Kiitos Jennalle videosta!

 Aino MURISI loppusuoralla! Aino haukkuu mennessään (vaikka en olisikaan myöhässä), mutten ole kovin usein kuullut Ainon murisevan. Rupesi naurattamaan : D

Minun pitäisi olla ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta eilisissä treeneissä olin lopulta kirkkaanpunainen, enkä nähnyt yhtään mitään, koska silmälasit olivat ihan huurussa... Halusin tehdä vielä radan alun treenien lopuksi, mutta olin niin poikki, että vaikkei tehty muistaakseni virheitä, kaikki levisi pahasti. Piti sitten lopettaa, vaikka meillä olisikin kai ollut vielä minuutti tai pari aikaa...

Myös Hipsu treenasi hieman! Tehtiin siivekkeenkierto-puomi-siivekkeenkierto-aita-A-vauhtiympyrää eri suuntiin, ja Hipsu meni ekaa kertaa elämässään LUJAA! Hipsukka saa selvästi vähän lisää kierroksia silloin, kun se joutuu katsomaan sivusta muiden treenejä. Voi jestas, Hipsusta voi sittenkin tulla AIKA loistava.

Käytiin tänään iltatreeneissä Purinalla. Treenasin Tarjan kanssa keppejä, puomia ja pussia, kun odoteltiin Minnaa ja Ruuta verryttelylenkiltä. Halo ei oikein runttaa pussia täysillä, mutta no, me vähän ehkä vedettiin mutkat suoriksi myös pussin kanssa... Otettiin silloin ekalla pussitreenikerralla yksi toisto pussia niin, että nostin kangasta, sen jälkeen ilman apuja. En oikein jaksa mitään vähittäistä vaikeuttamista, kerralla vaan! Muuten Halo oli aika taitava ja reipas.

Olin pyytänyt, että Minna neuvoo, mitä teen Hipsun kanssa. Olen kertonut kaikille, miten Hipsu on ihan superketterä ja nopea, mutta ei liiku agilityssa kunnolla. Hipsulla on kaikki edellytykset olla loistava agilitykoira, mutta se on korkeintaan ihan ok... Hipsu ei vaan ole koskaan innostunut agilitysta. Mutta Minnan mielestä Hipsu on ihan hyvä. Ja koska uskon Minnaa kaikessa, uskon nyt, että Hipsusta tulee vielä loistava!

Hipsu teki pari pätkää pelkillä aidoilla, muutaman keinun (ja teki muuten ekaa kertaa eläissään huonoja keinuja, outoa!) ja pari putki-A-pätkää. Ai niin, ja pussia pari kertaa. Hipsun pussi on vielä hitaampi kuin Tarjan, mutta eipä ole Hipsukaan vielä ihan kamalasti pussia treenannut. Hipsusta on pitkästä aikaa vähän videotakin!

Hipsulla voi olla toivoakin agiradoilla! 

Aino taas oli kisaamassa Porvoossa viikko sitten. Eipä ollut yksikään rata mitenkään historiallinen... Ekalla radalla juoksentelin mihin sattuu, Aino varasti sikamaisesti puomilta ja minä jatkoin rataa (no jee), tokalla radalla kehotin aika painokkaasti Ainoa pysähtymään kontakteille, ja vikalla radalla otettiin ihan tyhmä kielto. Tuloksena siis kaksi nollaa ja vitonen. Voi jestas miten ärsyttävää, olen treeneissä yrittänyt vaan saada vauhtia niille kontakteille, ja tulos onkin se, että kontaktit on hitaat JA Aino varastaa. Haluan ruveta kisaamaan Hipsun ja Tarjan kanssa, tulisi edes jotain uusia ongelmia : D

On kivaa opiskella eläinlääketiedettä, kun koirista löytyy vaikka mitä kivoja yllätyksiä!

Eläinlääkäripäivien aikana oli sairaalalla aika hiljaista, joten otin Hipsun ja Eetun mukaan ultrattavaksi. Hipsun otin, koska Hipsu on erinomainen harjoituskoira - Hipsu ei tarvitse ultrassa edes kiinnipitäjää. Eetun otin, koska shelteillä on aika usein sappirakossa sakkaa, ja Eetu on kuitenkin jo 8 v...

Kun aloitettiin ultra ja paikannettiin sappirakko, eka mieleen tullut ajatus ei suinkaan ollut "onkohan tuossa sakkaa" vaan "onkohan tuossa sappirakko"... Normaalisti sappirakko näkyy ultrassa mustana (nesteentäyteisenä), Eetun sappirakko oli epätasaisen vaalea. VOIHAN SAASTA. Tehtiin pikalabrat, ja maksa-arvot oli ihan ok, mutta urea (munuaisarvo) oli reilusti koholla. TUPLASAASTA. Kyselin vähän jatko-ohjeita, ja sain kehotuksen tutkituttaa Eetun virtsanäyte ja viedä Eetu vähän parempaan ultraan sappiteiden tarkastukseen.

Tänään sitten Eetu ultrattiin uudelleen. Muutos ei näyttänyt mucoceleltä, vaan sakalta. Sappitiet näyttivät normaaleilta, eli sapen kulku ei ollut kuitenkaan estynyt, vaikka sakkaa olikin paljon. Laitettiin myös uusi näyte labraan (katsottiin tällä kertaa myös esim. kolesteroli ja triglyseridit). Munuaisarvot olivat tänään sitten viiterajoissa... Vielä pitäisi tutkia kilpirauhasarvot.

Ja Mr. Hellens aloittaa nyt Adursal-lääkityksen. Kuulemma suunnilleen kaikki ikääntyvät sheltit syö Adursalia : D Eetun kisaura jää nyt sitten tietysti tähän.

Äitini oli sitä mieltä, että Eetun luonne huomioiden olisi ihmeellistä, jos Eetun sapessa ei olisi mitään vikaa. Eetulla kun sappi kiehuu aika helposti : D Eetun kanssa olen sellainen sietämätön koiranomistaja, joka hihittelee, kun pikkukoira käyttäytyy huonosti. Eetukin kiroili koko päivän taas kaikille... 

Kun oltiin päästy vauhtiin, otettiin samantien sitten välikontrolliröntgenkuvat Eetun varpaasta. Ja Jesus Christ, siinä varpaassa ON kallusmuodostusta! 8-vuotias sheltti, jonka keskimmäinen varvasluu on ihan katkipoikki, eikä murtumakappaleet ole (ainakaan röntgenkuvan mukaan) järin hyvin vastakkain, ja silti se näyttää ihan yllättävän hyvältä! Side pysyy vielä jalassa, mutta nyt on kyllä aika paljon parempi fiilis! 

Ja viiva seinään, Eetusta otettiin varvaskuva ilman rauhoitusta! Jeejee, hellurei! Eetu pelkää normaalisti ihan hulluna eläinlääkärissä, mutta päivystysviikon takia Eetu vietti pari yötä Eläinsairaalalla, joten nyt ainakin Eläinsairaala on Eetulle helt okej. Vaikka Eetua on nyt pistelty ja valutettu verta ja röntgattu ja ultrattu, Eetua ei pelota Eläinsairaalalla enää yhtään. Röntgenpöydällä se makasi liikkumatta, koska minä käskin.

Ja kun oli edelleen aika hiljaista, Hipsu sai euron päiväkännit! Hipsu oli sairaalalla mukana, koska oli oikeastaan tarkoitus rokottaa Hipsu, mutta päätinkin sitten ihan ex tempore ottaa viralliset luustokuvat. Hipsu on niin huipputyyppi, että haluan tutkituttaa perusjutut, jos vaikka joskus astuttaisi Hipsun... Kuvat lähtee nyt sitten Kennelliittoon. Uu, jännää! Halolla on vielä kaikki terveystutkimukset edessä, Hipsultakin puuttuu vielä sydänkuuntelu, silmäpeilaus ja polvien kopelointi.

Tänään tuli vähän sellainen fiilis, että agility ei ole minun ja Halon harrastus. Agility on Halon harrastus. 

Verryttelylenkit on Halon kanssa tosi hauskoja, kun Halo on lievästi sanottuna sekavassa tilassa. Se tuijottaa kaipaavasti kohti kenttää, mölisee ja tekee syöksyjä kohti kenttää. Tänään metsässä se lähti lauman luota kuin raketti ja haukkui mennessään, joten ajattelin, että se häipyi rähjäämään jollekin. Mutta Halolla olikin vain kiire kentälle... Kentän vieressä kävellessä Halo piippasi, itki ja käveli vinossa. Jos joku on joskus nähnyt Ainon kisakäytöksen, niin hehheh vaan, Halo on PALJON pahempi. Halosta PITI tulla agilitykentällä hiljainen koira (vihaan yli kaiken shelttiräksytystä), mutta hyvinpä onnistuin. 

Ei ollut mitään ideaa, mitä treenattaisiin, joten treenattiin sillä, mitä Ojangossa oli. Aina yhtä tyhmä idea... Käytännössä tehtiin siis jotain suunnilleen ykkösluokan tasoista rataa. Halo oli Halo... Renkaalle oli vähän häijy kulma ja kepit näkyivät heti renkaan takana, joten Halo meni muutaman kerran kehikosta läpi. Ajattelin ottaa renkaan muutaman kerran yksittäisenä ja palkata heti renkaan jälkeen, mutta Halo ei tullut palkalle, vaan ampui suoraan kepeille. Hmm. Joku taitaa rakastaa keppejä. 

Hipsu taas sitten... En ymmärrä, miten sisarukset voivat olla noin erilaiset. Hipsulla ei vaan ole mitään moottoria agilityyn. Hipsukin teki renkaalla jostain syystä virheitä (en ymmärrä miksi, rengas ei ollut mikään "vaikea", helpotettiin kulmaa ja Hipsu "osaa" kuitenkin renkaan) ja alkoi lopulta kieltää renkaalla. Voi hermo. Jopa Eetulla on paljon parempi draivi agilityssa! Pitää ehkä ottaa naksutin mukaan joka treeneihin, koska naksuttelusta Hipsu tykkää. 

Piti sitten ottaa Halo vielä toiselle kierrokselle, koska Hipsun kanssa agility ei vaan ole ihan ylettömän hauskaa, ja ohjaajallekin pitää jäädä treeneistä hyvä mieli : D Halo teki vielä yhden kierroksen rataa, pari A:ta (en ole vieläkään keksinyt, miten opetan Tarjalle juoksu-A:n, testasin vain, millainen 2on2off Tarjalla on A:lla - on muuten hyvä), pari keinua (ei riitä massa Ojangon keinulla...) ja lopuksi otettiin videopätkä Halosta.

 Halohan ei KOSKAAN treenaa suoraa tai irtoamista. Se on vaan äitinsä tytär. Hmm, millainen Halo olisi, jos me oikein panostettaisiin irtoamiseen...

Aino ei treenannut, meni muutenkin niin kauan. Ja tämän viikon ryhmätreeneissäkin Aino sai olla autossa, Halo treenasi. Halo oli torstainakin tietysti hieno, tehtiin päällejuoksua ja backlappia. Eihän Halo suoraan osannut backlappia, me ollaan tehty sitä kerran muistaakseni toukokuussa, mutta yllättävän hyvin kuitenkin : D

Hipsu ja Aino olivat perjantaina mukana koulussa ultraharjoituksessa. Nämä harjoitukset on kyllä superkivoja, aina löytyy koirista jotain vikaa... Tällä kertaa yllätyksenä tuli se, että Ainolla on hieman sakkaa sappirakossa. Sillä ei ole (vielä) kliinistä merkitystä, mutta minun pitää ultrailla Ainoa säännöllisesti ja seurata tilannetta. No, tuleepa harjoitusta siinäkin... Hipsussa oli kaikki ok. Paitsi että Hipsulla on pieni perna : D Ilmankos se onkin niin huono agilityssa! Hipsu ei vaan ole syntynyt urheilijaksi : D Eläinlääkäri yritti sanoa, että se perna on ihan normaalin rajoissa, mutta höpöhöpö, nyt minulla on selitys kaikkeen!

Aino ja Hipsu ovat kyllä varsinaisia eläinlääkisopiskelijan unelmia: meillä oli harjoituskappaleina Aino, Hipsu ja Pessi ja ultraajia viisi. Arvelin, että vuoden ikäinen Hipsu ja ikuinen pentu Pessi eivät jaksa maata paikoillaan kauhean kauan, joten lähdin siitä, että Ainoa ultrataan, kunnes Ainolla menee hermot, tai kolme on ehtinyt ultrata Ainon. Pari kertaa Aino liikahteli, mutta muuten se pysyi paikoillaan kiltisti. Koko ultraharjoitukseen meni aikaa yli 2 h, eli Ainolle kertyi ihan kunnolla pötköttelyaikaa... En tiedä, kuinka kauan tarkalleen Aino pöydällä makasi. Hipsu oli seuraava koekaniini, ja Hipsu yllätti ihan tosissaan! Ultrasin Hipsun, joten kiinnipitäjinä oli Hipsulle kohtalaisen vieraat ihmiset, mutta Hipsu makasi ihan hievahtamatta. On se kyllä kiltti koira, hyvä seuraaja Ainolle Maailman Kilteimpänä Koirana... 

Eetukin on yllättänyt kiltteydellään. Eläinsairaalalla yksi eläinlääkäri totesi, että Eetu on niin kiltti, että siteenvaihdon pitäisi onnistua kotona helposti. KILTTI! En ihan uskonut, että siteenvaihdot onnistuisivat ilman pientä tappelua. MUTTA! Kun oli aika vaihtaa side, laitoin Eetun kyljelleen, käskin sen pysymään paikallaan ja aloin purkaa sidettä. Jossain vaiheessa tajusin, että unohdin sakset, joten muistutin uudelleen, että "paikka", ja kävin hakemassa sakset. Ja Eetu vaan makasi paikoillaan... Vain siinä vaiheessa, kun ulko-ovi kävi, ja äiti tuli asuntoon, Eetu yritti lähteä liikkeelle, mutta muuten se vain makasi paikoillaan ja torkkui. 

Eetun jalka on vaikuttanut kivuttomalta, Eetu ei ole ontunut yhtään (paitsi ulkona, kun siteen suojana on rapiseva muovipussi...), eikä Eetu edes kiinnitä juurikaan huomiota siteeseen. 

Mutta jee, on se kiva, että on näitä koiria, joilla harjoitella perustaitoja : D Aino ja vatsaontelon ultraäänitutkimus ja Eetu ja modifioitu Robert Jones.

Jenna (Caloander) oli kouluttamassa meitä torstaina. Oltiin Annin kanssa rempseät ~puoli tuntia myöhässä, Anni oli unohtanut reppunsa keskelle jalkakäytävää, joten sen piti kääntyä takaisin hakemaan reppuaan... Minulla taas oli kohtalaisesti univelkaa, en sattuneesta syystä nukkunut juurikaan keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Enkä ollut syönyt aamupalaa enkä lounasta eikä "päivälliseenkään" ollut aikaa kuin noin 10 min... Ei siis ollut mitenkään maailman terävin olo. Rataantutustumisessa virnistelin kuin idiootti, tuli vähän sellainen fiilis, etten ikimaailmassa muista koko rataa. Yllättäen tuli vain pieniä black outeja... Alkuperäisessä yritelmässä kosahti totaalisesti vain ensimmäinen saksalainen, hätäilin taas enkä työntänyt ollenkaan taakse, joten Aino hyppäsi aidan suoraan. Jenna ehdotti takaakierto-jaakotusta(?) alkuun ja sylkkäriä yhden niisto-sokkarin tilalle. Alku onnistui parin sähläyksen jälkeen, mutta sylkkäriä hinkattiin sitten enemmän. Yksittäisellä aidalla riman kanssa, ilman rimaa, yhden aidan takaa ilman rimaa, uudelleen... Ja onnistui se lopulta - ei hyvin, mutta onnistui. Nyt, kun saksalainen alkaa olla siinä kuosissa, että uskaltaisin ehkä jopa kokeilla sitä kisaradalla, voisi ruveta treenaamaan sylkkäreitä... Hei, vuoden 2010 MM-karsinnoissa osasin vain takaaleikkauksen! Tekniikkakirjastoni luomisessa riittää siis tekemistä.

Jenna on muuten harvinaisen positiivinen kouluttaja! Kautta aikojen vain Jenna ja Jouni (Vainio) ovat sanoneet yhtään mitään positiivista ohjaamisestani : D Että hei, kiitos Jenna!

Lauantaina treenasin Purinalla Ainon, Hipsun ja Tarjan kanssa. Aino aloitti kissanruokakuurin kepeillä ja puomilla, ei siis tehty MITÄÄN MUUTA kuin keppejä ja puomia yksittäisinä. Ei niistä varmaan koskaan hyviä tule, mutta riittääpä ainakin ikuisesti treenattavaa...

Ja Hipsu! Back to 90's, Hipsulle tulee luck or no luck-A eli luomu-A eli läpijuoksu. Järkeilin, ettei minua haittaa, vaikka Hipsu tekisikin välillä A:lla kontaktivirheitä, mutta minua haittaa, jos Hipsu ei pääse ihanneaikoihin. Joten... Tehtiin myös ratapätkiä, naksuttelin ja palkkailin erityisesti aidoista ja putkista. Hipsu on jollain tapaa tosi outo, ei minulla ole koskaan ollut tuollaista koiraa, joka ei oikeasti piittaa yhtään ohjauksesta! Hipsu tykkää puomista ja keinusta ja kepeistä, joten Hipsu suorittaa puomia ja keinua ja keppejä riippumatta siitä, missä minä olen...  Välillä Hipsulla oli jo ihan hyvä vauhti ja draivi, se jopa kitisi putkiin kiitäessä!

Halon kanssa tehtiin keppejä, puomia ja keinua yksittäisinä ja lyhyissä ratapätkissä. Oli se taitava! Lopuksi treenattiin vähän saksalaista ja niisto-sokkaria, ja Halo oli niissäkin supertaitava. Jee : )

Tänään oltiin Porvoossa Rondon kannustusjoukkoina. Tulihan sieltä vihdoin se eka nolla! Halo ja Hipsu pääsivät pitkästä aikaa puuhastelemaan kisapaikalla. Halo oli - tietysti - ihan loistava, ei piitannut ympärillä olleista koirista yhtään, vaan teki täysillä. Mutta Hipsu! Hipsu yllätti! Hipsu repi lelua ihan kunnolla! Ja teki siivekkeenkiertoja ihan hipsumaisella vauhdilla! Superhipsu! Jospa tosiaan unohdetaan se Hipsun agilityura kokonaan puoleksi vuodeksi, niin Hipsu on kesäkuussa jo vähintään yhtä nopea kuin Halo!

Kotioloissa ollaan treenattu tokoa (Eetu ja Halo) ja temppuja (Aino ja Hipsu). Jotain aktiviteettia on pakko keksiä Eetullekin, kun Eetu lenkkeilee noin 150 m päivässä... Päätin siis, että Eetu opettelee nyt noudon (tai siis lähinnä kapulan pidon, koska en tietenkään juoksuta Eetua sisälläkään). Olen joskus yrittänyt naksutella Eetulle noutoa, mutta eihän se mihinkään edistynyt koskaan - Eetu vain tökki nostettavia esineitä kuonolla ja tassuilla. Nyt minulla on ainakin neljä viikkoa aikaa naksutella, joten jos tässä ajassa ei Eetu opi noutoa, unohdetaan koko juttu. Myös Eetu on kuitenkin yllättänyt ihan kunnolla, Eetu nosti kapulan (= kynän) jo ensimmäisen naksuttelutreenin aikana. Hmm? Ehkä Mr. Hellensillä on ihan kamalasti ylimääräistä energiaa.

Halo on treenaillut istumista ja maahanmenoa, tai siis lähinnä käskyjen kuuntelemista. Kohta voisi ehkä ruveta harjoittelemaan seisomista ja estehyppyä, jotta päästäisiin joskus sinne kokeeseenkin... 

Tällä kertaa sairaslomalle joutui Eetu.

Eilen iltalenkille lähtiessä Eetun tassu jäi jotenkin hissin oven alle. Eetu kiljaisi ja oli välittömästi ihan kolmijalkainen. Ja kolmijalkaisena pysyi... Vaikka minulla ei ole mitään maagisia ortopedinkäsiä, vaiva paikantui noin kahdessa sekunnissa - yhdessä varpaassa tuntui sellaista rahinaa ja napsahtelua, jota ei tasan kuuluisi tuntua... Outoa oli se, että varvasta sai käännellä miten vain, eikä Eetu reagoinut.

Tänään otin sitten Eetun mukaan Eläinsairaalalle. Onneksi parikin eläinlääkäriä lupasi tutkia Eetun, joten ei tarvinnut aloittaa soittelukierrosta ympäri Helsinkiä... Puolen päivän aikoihin eläinlääkärit tutki Eetun, ja röntgeniin mentiin melko lailla saman tien. Röntgenkuvien tulkitsemiseenkaan ei tarvinnut mitään ihmeellisiä taitoja, sen napsahtelevan varpaan keskimmäinen varvasluu oli murtunut. Ja siis ihan katkipoikki.

Varvasta ei kuulemma saa lastoitettua järkevästi (mikä on ehkä ihan totta, kokeilin sitäkin yöllä, eikä se mitenkään helppoa ainakaan ollut...), joten koska en halunnut heti varvasamputaatiota, jalassa on nyt side neljä viikkoa. Sen jälkeen Eetu menee kontrolliröntgeniin, ja jos luutumista ei ole tapahtunut, varvas joudutaan amputoimaan.

Että näin. Meillä menee tosissaan superhyvin.

...tai minä olen tosi nopea. Viime aikoina ei ole ollut juurikaan mitään kiireen tunnetta treeniradoilla, Ainoa saa oikeastaan odotella.

Keksikää, miten saan Ainon pujottelemaan hyvin! En oikeasti varmaan ikinä pääse eroon siitä tuskasta, jonka Ainon pujottelu minulle aiheuttaa...

Ehkä Ainon kanssa meno tuntuu niin rauhalliselta, koska Halon kanssa treenatessa sekä minä että Halo sinkoillaan koko ajan väärään suuntaan. Halohan "hyppää" edelleen noin kymmentä senttiä, joten aidat eivät sitä kauheasti hidasta. Halo on aika nopea, nopeampi kuin Aino. Kaikki liike ei vaan vie vielä eteenpäin, yhteistyö ei ole vielä "ihan" saumatonta... Enkä ihan tiedä, pitäisikö minun yrittää nyt opettaa Halolle kaikki mahdolliset tekniikat vai edetä samalla tavalla boheemisti kuin Ainon kanssa (eli luottaa siihen, että kyllä se ne jossain vaiheessa oppii opettamattakin). Ainollehan ei ole koskaan opetettu oikeastaan mitään tekniikoita, mutta aika hyvä se on silti. 

Ajattelin aikoinaan, että jos otan Ainon pennun, vertaan sitä kuitenkin agilityssa aina Ainoon. Ja niin vertaankin, mutta yleensä Halo voittaa vertailussa Ainon... Halo on nopeampi, sillä on parempi taisteluhalu, sen pujottelu on KAUNIS, puomi kerrassaan ok (Ainon puomi on edelleen huono), keinu upea (tai ainakin sitten, kun Tarjaan alkaa vihdoinkin tarttua massa ja uskallan ylipäänsä teettää sillä keinua) ja draivi ihan riittävä. Aino on kuitenkin paremman kokoinen... Ja valitettavasti se pari senttiä kokoeroa painaa tässä tilanteessa ihan valtavan paljon.

Käytiin eilen treenaamassa. Tavoitteena oli treenata Halon kanssa mitä tahansa kieputusta ja Ainon kanssa päällejuoksua, saksalaista ja avokulmia. Aluksi meni tosi hyvin... ja sitten meni tosi huonosti. Turhauduin, ja sitten meni vielä huonommin. Lopputulos oli se, että Halo ja Aino ahdistui, ja sain tsempata, että sain ne tekemään yhtään mitään edes puolella draivilla normaalista. Ärsyttää käydä aina treenaamassa ilman kouluttajaa, kun tuntuu, ettei edisty koskaan yhtään... Viimeisimmistä ohjatuista treeneistä alkaa taas olla aikaa.

Ja alkuun meni siis noin hyvin...

Tänään oli pakko käydä treenaamassa uudelleen, että sai nollattua eilisen ketutuksen. Suunnittelin oikein radankin valmiiksi!  

Aino aloitti, ja teki joitain keppivirheitä. Voi ketutus ja ahdistus, ei se oikeasti opi niitä keppejä koskaan... Koska eilinen meni mökötykseksi ja tänään oli tarkoitus saada aikaan kiva fiilis, lopetettiin sitten se keppiosuus saman tien ja yritettiin saada jotain menemään hyvin. Joko Aino oli varovainen tai sitten se ei vain liiku Ojangossa kunnolla (pohja oli ainakin tuolla kentällä kammottavan pehmeä), mutta ei se kovin hyvää vauhtia mennyt... Ojangossa on ehkä maailman ärsyttävimmät siivekkeet, niiden kantaminen on raskasta ja esim. päällejuoksut ja saksalaiset on hankalia, kun este on pari metriä leveä. Ei ehdi kunnolla koiran alta pois... Lopputreeneissä unohdin vielä radan muutaman kerran.

 Sitten tein kierroksen Halon kanssa, ja Halo oli kyllä taas taitava <3 Vaadin siltä koko ajan liikaa, kun se on vaan niin taitava. Halo kääntyy hyvin, kun pidän sen koko ajan hanskassa, ja etenee itsenäisesti silloin, kun en pidä sitä lainkaan hanskassa, mutta vapaan sinkoilun ja hallitun kieputuksen tasapaino ei ole vielä kovin vakaa... Halo ei siis käänny lainkaan, jos ensin saa mennä lujaa suoraan, eikä irtoa eteen tai sivulle lainkaan, jos ensin pitää pysyä kädessä kiinni. Eiköhän se siitä kokemuksen myötä...

Ongelmattomien omistajat on kyllä varsinaisia ammattikuvaajia : D 

Ja sitten Eetu <3 Eetu on kyllä esim. Ainoon verrattuna hivenen haastava ohjattava, koska Eetu ei tottele mitään. Pakkovalssista se tulee läpi selän takaa, välistävedot se rallattelee miten haluaa jne. Mutta toisaalta Eetu on myös niin hidas, että ehdin tarvittaessa milloin vain sen edelle - tuolla eilisellä ratapätkällä ehdin ihan ilman ongelmia takaakierto-aita-kepit-pätkällä kepeille työntämään Eetun oikeasta välistä sisään. Ainon kanssa ei olisi "ehkä" onnistunut...

Eetu on muuten alkanut päästä tavoitteeseen, jonka asetin Eetulle joskus niihin aikoihin, kun Aino muutti tähän talouteen; toivoin, että Eetu voisi eläkepäivinään sitten kulkea kisoissa ja treeneissä mukana maskottina ja höntsätä omiaan muiden treenatessa. Nykyään onnistuu jo se, että Aino pysyy "odota"-käskyllä poissa tieltä jossain kentän laidalla, ja Eetu pomppii jossain lähellä. Halokin saa kivaa häiriötreeniä, kun Halon pujotellessa Eetu pujahtaa jostain välistä Halon eteen pujottelemaan : D Ratatreeniä en ole vielä uskaltanut kauheasti harrastaa pentujen kanssa Ainon ja Eetun ollessa vapaana...